Maastopyöräilyä ja mutkaisia teitä.

Niin sitä on melkein viikko taas viime postauksesta mennä sytkytelty pitkin ja poikin tämän kaukaisen maan teitä ja kinttupolkuja. Aika on kulunut melko mukavasti maisemia katsellessa, maastopyörillä ajellessa ja oksentaessa.

Elias laiskuuden alkulähteillä

Edellisen postauksen loppupuolelta, siis Slope Pointista on keretty Te Anauhun, kaupunkiin, joka ei tarjonnut meille oikeastaan muuta kuin polttoainetta. Tosin muille, siis Salomelle, Raitalle ja Makkulle, paikka tarjosi saunankin. No kaikkea ei voi saada ja matka jatkuikin kohti Milford Soundia, legendaarista vuononpätkää. Opin tälläkin reissulla uuden sanan englannista, tai siis uuden merkityksen sanalle sound, joka tarkoittaa äänen lisäksi joesta muodostunutta vuonoa. Elias, kävelevä sanakirja, valisti minua mutkaisilla vuoristoteillä asiasta.

Mökkipaikka?

Ennen tätä luonnonihmettä, siis vuonoa, pysähdyimme ehkä maailman hienoimmalle leirintäalueelle, varma tittelistä en kylläkään ole, koska paikka maksoi huikeat 6 dollaria per lärvi. Mutta joka tapauksessa. Kaunis kirkasvetisen järven ranta vuorten katveessa, metsän ympäröimänä. Porukkaa kyllä riitti ja sattuipa muutama muu suomalainenkin samoille mestoille! Kuinka helppoa olikin puhua suomen kaunista ja ah, niin helppoa kieltä! Tosin UNO-pelit jouduttiin pelaamaan englanniksi saksalaisten pelikavereidemme takia, mutta ei se haitannut! Onhan tuota enklantia tullut tahkottuakin jo niin että se tulee kuin tervaa vain. Paitsi Eliaksella, jolla se tulee kuin vettä vain..

Unopelit Suomi vs Saksa

Milford Sound tarjosi meille mahdollisuuden vuonoristeilyyn ja mahdollisuuden nähdä kauniin vuonomaiseman, lumihuippuisia vuoria, meren, vesiputouksia ja hylkeitä hyvin läheltä. Täyteen ahdettu Jucy-niminen laiva (jonka nimisiä autoja tämä maa on täynnänsä pullollaan saksalaisia) johdatteli meitä pitkin ja poikin vuonoa ja lypsi sisältään sekä tietoa että ilmaista teetä ja kahvia. Tämä puolitoistatuntinen oli varsin antoisa maisemien suhteen, unohtamatta tietenkään vesiputouksen antamaa sivusuuntaista suihkua.

Milford Sound

Tästä aloimme painelemaan kohti Queenstownia, mutta ennen sitä kolmen tunnin pikku trekki Key Summit-nimiseen paikkaan, Erittäin kaunis lyhyt alppivaellus, jonka aikana jälleen monipuolinen luonto nousi kunniaan. Ensin sademetsää, sitten karumpaa ylänköä, siis puskia ja mitä lie, ja lopuksi jylhää ja ehtaa alppimeininkiä. Mäennyppylän (korkeus vähän reilut muistaakseni 900m) näimme melkein suomalaisia, siis perheen, joka on asunut viimeiset 20 vuotta maailmalla. Johan nyt! Vaikka kuinka kauas tulee Suomen maasta, niin eroon maanmiehistä ei pääse! Toisaalta, ei se minua nyt haittaakkaan.

Suihku

Saavuimme viimein Queenstowniin, jossa pakollinen paha oli päästä syömään Fergburgerin maailmankuulua hampparimättöä jo vuodesta 2000! 40 minuutin tiukan odotuksen päätteeksi pääsimme tilaamaan hampparit ja pyöreän tunnin kuluttua jonotuksen aloittamisesta saimme kouriimme nämä liukuhihnatyön mestariteokset. Liukuhihnaa siinä mielessä, että Fergburgerin vieressä toimi samaisen firman leipomo, josta hampparisämpylät tuotiin suoraan sisään pihakautta varsin näyttävästi. Sisällä sitten puolenkymmentä ukkoa alkoi mättää täyteitä burgerin sisään ja kohta koko komeus olikin valmis. Yhteensä näkyvillä paikalla oli kymmenkunta henkilökuntaan kuuluuvaa. Muutama kävi jakamassa jonoon, joka oli ainakin 50metriä pitkä, ruokalistaa toiminnan nopeutumiseksi. Homma toimi, kokoa ruuassa riitti ja hyvää oli! Paitsi ei se vielä aivan peitonnut helsinkiläisen Midhill burgerin mättöjä. Kyllä suomalainen vie!
Burgerit mahassa suuntasimme Wanakaan vievälle tielle, mutta pysähdyimmekin yöksi Alexandran tienhaaran risteykseen, koska ajattelimme käydä kyseisen tien päässä ajamassa hieman maastopyörällä. Kertovathan jotkut lähteet, että kohde on oikea maastopyöräilijöiden taivas.
Pyörät vuokrattuamme päädyimme ajelemaan aavikoksi luokitellulle alueelle korkeille kukkuloille. Reittejä kyllä riitti ja hauskaa oli! Paitsi ylämäet oli alamäkiä nihkeempiä ja alamäet oli ylämäkiä kivempiä. Muutaman kerran tosin eksyimme reitiltä ja löysimme itsemme lammasaitauksen nurkasta pohtimassa parasta reittivalintaa. Kameraa emme vaivoiksemme ottaneet, joten kuvia äksönistä ei ole!
Edellämainittu ylämäki-alamäki asetelmasta johtuen päädyimme seuraavana päivänä ajamaan Wanakaan downhilliä eli alamäkeä. Tosin ylämäkeenkin jouduimme, koska mikä menee ylös, tulee myös alas.
Päivän aloitimme eilisestä hyväksi todetulla puolikkaalla Subway-sämpylällä ja mukaan otimme nelisen litraa vettä, sekä tietenkin täysjousitetut maastopyörät. Niillähän kelpasi pistellä pitkin metsäisiä kinttupolkuja yli kivien, kantojen ja hyppyreiden. Harvoin on niin kivaa ollut pyörän selässä! Täytynee siis joskus ajaa uudelleen.

Key Summit 919m

Neljä tuntia meni että hurahti ja jouduimme palauttamaan pyörät ikään kuin kesken kaiken. Kaiken kruunasi herkullinen jäätelö, uiminen (Elias innostui järvestä niin, että ajoi suoraan pyörällä järveen) ja reissusuunnitelman tekeminen.
Kohta pistelimme jo menemään kohti Haastin pikkukylää joka sijaitsee West Coastilla. Menomatkalla allekirjoittanut kuitenkin alkoi voida kohtalaisen pahoin. Kyllähän te tiedätte. Sellainen mahatauti olo, mahaan koskee ja oksettaa, ei kovin nastaa vai?

Kaara aivan kuutamolla.

Pysähdyimme kaikeksi onneksi backpackersiin, hostellin tapainen ratkaisu, yöksi, joten pääsin lervaamaan ihka-aitoon posliinipönttöön. Koko yö meni asiaa harjoitellessa ja osa seuraavaa päivääkin. Kun alkoi tuntumaan ettei mikään pysy sisässä, alkoi olla aika kokeilla paikallista terveydenhuoltoa. Greymouthiin asti ajettuamme, lähin kaupunki Haastista pohjoiseen, pääsin sairaalaan. Tai siis ovista sisään vain saadakseni ohjauksen toiseen rakennukseen, vain saadakseni ohjauksen toiselle puolelle katua. No, täällä pääsin lääkärille ja hän antoi kaikenmaailman tropit mätettäväksi ja niillähän paha olo on melkein kokonaan selätetty. Eli ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia haasteita!
Tällaisilla ajatuksilla lähellä paikkaa Nelson.
Seuraavaksi olotilasta riippuen joko vähän tallustelemaan Abel Tasmaniin tai purjelautailemaan Nelsoniin.

-Oskari