Tankeroenkkua ja mittatilauspukuja

Ihanaisen edellä kuvaillun bussimatkan jälkeen saavuimme Da Nangiin, josta matkamme jatkui taksilla Hoi Aniin, vaattureiden kaupunkiin. Pienimuotoisen tappelutinkausväittelysession jälkeen saimme itsellemme taksin järkyttävään hintaan, 300 000 dongia. Tippui hinta sentään 200 000, mutta silti ajatuskin moisen summan tuhlaamiseen silkasta ajelusta ilmiselvästi itsemurhatarkoituksella liikkeellä olevien skootterikuskien seassa nosti karvat pystyyn. Noin 30 km:n jalkamarssin välttämiseksi hyppäsimme tämän hurjapään kyytiin, joka kuskasi meidät Hoi Aniin Kia-merkkisellä kevyesti panssaroidulla henkilönkuljetusajoneuvollaan.

Hoi An, vaattureiden kaupunki. Vesisade ja vielä sitkeästi lisähintaa haluava taksikuski.
Taksisuhari:”Van kilometer, van dollar!”
Travellerit: ”Nou nou, juu sei thät juu draiv aur tu Hoi An bai trii handret thausand dongs. Nou moor, thänk juu!”
Taksisuhari: ” Van, tuu, trii kilometer, van dollar!”
Travellerit: ”Mitä ihmettä mies?! Vastahan me sovittiin että 300 000.. Nou nou! Juu draiv aur tu Hoi An siti sentre bai 300 000! Hau long vei tu siti sentre?”
Taksisuhari: ”Van kilometer.”
Siinä vaiheessa auton ovet auki, muut ajoneuvosta nouse ja Oskari jää pantiksi ettei äijä lähde ajamaan kesken matkatavaroiden nostelun, niin kuin joskus on kuulema joillekin käynyt. Sitten kun kaikki oli saatu ulos, rahat kouraan ja patikoimaan vesisateeseen.

Lisää kuvateksti

Pakollisen kuvun täyttämisen jälkeen lähdimme tallustamaan eteenpäin sadeviitoissamme kuin mikäkin muumilauma. Muutaman puodin ja parien hippihousujen jälkeen saavuimme ihka-aitojen räätälinliikkeiden oville. Muutamia ohitimme kuin ne olisivat olleet pahuuden pesiä, kunnolla edes vilkaisematta. Sitten se tapahtui, että Elias bongasi haukan (lontooksi hawk) katseellaan kravatin. Silkkikravatin, jota piti vain käydä katsomassa. Oikein ihastuttava myyjätär lumosi meidät myyntitaidoillaan ja ”veri guud kvaliti”-lausahduksillaan. Ja tottahan hän puhui. Laatu oli hyvää, ainakin mitä oli näytillä. Valikoimaa riitti. Ja hintakin oli kohdallaan. Niin kohdallaan, että jos haluat mittatilaustyönä puvun, kannattaa melkein ennemmin lentää Suomesta teettämään puku tänne. Se katkaisi sen kuuluisan kamelin selän. Tilaukseen ensimmäisenä iltana lähti puku, neljä kauluspaitaa, seitsemän kravattia ja naapuriliikkeestä kaksi iltapukua. Luvattiin huomiselle iltapäivälle sovitusaikaa. Mitä kummaa? Miten kukaan väsää moisen määrän teksiilejä siihen muotoon tuossa ajassa? Ja tuohon hintaan! Suomesta saat surkeimman puvun, väärän kokoisena, itsellesi samaan hintaan kuin täällä mittatilaustyönä tehdyn itsellesi, itsesi valitsemista materiaaleista.

Tässä otetaan tytöistä mittaa!

Räätäli saa Eliaksen vakuuttumaan siitä, että ilman kolmea pukua ei mies pärjää. 

 Seuraava päivä ei tuottanut pettymystä. Laatu oli sitä mitä luvattiin, puvut istuivat kuin olisivat tehty meille ja sitähän ne ovatkin. Oskari päästi valloilleen tukahdutetun harmistuksen, ettei tilannut pukua eilen ja hetken mielijohteesta kysäisi: ”Hau long taim teik thät juu meid suit tu mii?” Kello oli siis tässä vaiheessa kaksi iltapäivällä. ”Juu kän test juur suit abaut faiv piiem tudei.” Hämmennys valtasi tajuntamme siinä samassa kuin... no, nyt en keksi mikä, mutta valtasi kuitenkin. Oskarin käsityskapasiteetti ylittyi siinä määrin että päätti tilata puvun, hienon sellaisen. Lisäksi matkaan lähti vielä muutama kravatti ja kasa taskuliinoja. Korjasivatpa siinä sivussa Linnean takin hajonneen vetskarinkin. Kyllä nyt kelpaa juhlistaa vaikka armaan maamme resitenttiä uusissa puvuissamme, jos hän vain hyväksyy sen, että en käytä Linnan pirskeissä tummaa pukua tai frakkia. 

Kuinka kukaan tekee kenellekään puvun kolmessa tunnissa, kun meikämanne tuhlaa housuissa olevan reiän paikkaamiseenkin kuukausitolkulla ennen kuin saan edes aloitettua?? Menee varmaan samaan kastiin kuin joulupukki. Siis se juttu siitä valkoparrasta, että kuinka yksi ja sama melkein kaikkien tuntema mies kiertää pallon yhdessä illassa ja kerkeää jokaisessa kodissa vielä pyörähtämäänkin. Joulupukki, tuo travellerien esikuva!

Räätälin tekemä puku istuu kuin räätälin tekemä.

Kaiken tämän kulutusyhteiskunnan tuotoksilla mässäämisen jälkeen, lähdimme innosta soikeana, uudet puvut repuissamme tallustamaan ympäri tätä ihastuttavan sateista kaupunkia. Toki kaupunki on ihastuttava ilman sadettakin, mutta sade toi oman säväyksensä tähän kauniiseen asutuskeskukseen. Hoi An on ehdottomasti otettava jokaisen travellerin ja matkaajan Vietnamin kohteeksi. Valitettavasti viivyimme paikan päällä vain yhden yön, koska taifuunin jämät ajoivat meidät etelämmäs, kohti aurinkoa! Hoi An, me palaamme vielä!

Hoi Anin vanhakaupunki oli hyvä mesta.

Polkupyörät lainasimme, niillä näin me ajellaan..

Nyt junassa, hienosti nukutun yön jälkeen alamme olla sen ihanaisen auringon alla, jota olemme tähän maailmankolkkaan tulleet hakemaan. Junaan pääsimme helposti, koskapa kotimajoitustyyppisen hotellimme äärimmäisen sydämellinen rouva hankki meille junaliput ja kyydin kentälle. Täällä on mahtavia ihmisiä!
Juna vastaa suurin piirtein suomalaista pikajunaa ja liikennöi Reunification express train-reitillä, eli uudelleen yhdistymisen radalla, väli Hanoi-Saigon. Tämä vei edellä mainitun makuubussin (leikitelkää sanalla makuubussi hetken. Oskarilla meni kauan, ennen kuin tajusi Eliaksen läpän!) sata-nolla!

P.S. Täällä toimii vessakin kuin junan vessa. Linnea vain sattui olemaan siinä väärin päin. Siinäpä riittää pohtimista, miten se on mahdollista..

-Oskari