Saavuimme Oskun mainitsemalle Cat Ban saarelle
maanantaina. Tarkoitus oli viipyä siellä 1-2 yötä, mutta kuinkas kävikään.
Viihdyimme saarella sen verran hyvin, että nyt vasta istumme (tai makaamme)
yöbussissa, sleeperissä matkalla etelän lämpöön. Vaikka lämpöä Hoi Aniin eli
määränpäähän ei ole kyllä luvattu, vaan pelkkää vesisadetta seuraaville
päiville. Selviämme varmasti siitäkin, niin kuin kaikista muistakin matkan
aikana sattuvista yllättävistä tilanteista, joista osaa voisi nimittää
koettelemuksiksi.
 |
| Osku hämmentyneenä uudesta kokemuksesta, nimittäin makuubussista. |
Tässä kun matkaa on ilmeisesti vielä jäljellä
melko rutkasti, voisin kirjottaa vähän blogia. Tunnelma sleeperissä on tällä
hetkellä uninen, nahkea ja soijanen, mutta rento. Pieninä heikkouksina voisi
mainita vessan, jota ei saa käyttää, kielimuurin bussin henkilökunnan
(kuljettaja ja konnari) sekä aikataulujen joustavuus. Matkatoimisto, josta
ostimme liput, lupasi matka-ajaksi 14 tuntia. Kello on pyörähtänyt jo kerran
ympäri ja todennäköisesti pyörähtää vielä toisen kierroksen, koska äskeisellä
pysähdyksellä tarkistimme olevamme puolessa välissä matkaa. Paikallisia
englanninkielitaitoisia on kai yksi ja travellereja meidän lisäksi kourallinen.
Mutta mikäs tässä matkustaessa kun on huippua seuraa ja vähän matkaevästä. Ja
aamupalakin tarjottiin paikallisessa ruokalassa (?), riisinuudelia erinäisillä
ja erivärisillä lihaklönteillä (kanaa, koiraa, rottaa..?). Siitäkin sai mahan
niin täyteen kuin halusi.
 |
| Tyäret vallotti peräosaston ja perusti sinne kommuunin, jossa sitten vietettiin aikaa uunoa lätkien ja ilta-, väli-, yö- ja aamupalaa syöden. Kuvan vasemmassa reunassa vessa, jonka lukittu ovi aiheutti matkalla paljon ahdistusta. |
Voisin vähän avata tuota blogin otsikkoa ja
siirtyä sitten iloisempiin aiheisiin. Niin kuin aikaisemmin kerroin, täällä ei
ole toiminnassa olevaa vessaa. Sen huomasimme kun Oskarilla alkoi ensimmäisenä
nousta kupla otsaan ja vessan ovi olikin lukittu munalukolla. Asiaa yritettiin
selvittää kuljettajilta hokemalla ”WC, toilet, toilet”, mutta ne vaan pyöritti
päätä ja höpötti omaa kieltään. Siinä alkoi tuntien vieriessä tulla itse
kullekin inhimillinen hätä ja lopulta saimme paikallisen, heikosti englantia
puhuvan pojan selvittämään asiaa tarkemmin. Hänelle kuljettajat lupasivat, että
20 minuutin päästä on vessatauko.
20 minuuttia oli vähintään 2x20min, mutta
lopulta bussi pysähtyi ja porukka valui ulos lähes riemusta kiljuen. Ulos
tullessa riemu laantui, luulimme päässeemme vessaan, mutta olimmekin keskellä
peltoaukeata. Argentiinalainen nainen ja meksikolainen tyttö jäivät
neuvottomana seisomaan bussin viereen. Heillä ei ollut aavistustakaan, miten
tulisi edetä. Ajattelin neuvoa heitä, ja huomasin muutaman metrin päässä
korkean heinikon, jonka taakse voisimme mennä tyhjentämään virtsarakkomme.
Lähdin tarpomaan edellä, oli pilkkopimeää muuten, paitsi bussin valot näyttivät
vähän suuntaa minne mennä. Mielessä kävi, että otsalamppu olisi kova sana.
Samassa hetkessä tipahdin alaspäin. Olin astunut suoraan betonilla
reunustettuun kuraojaan. Kuraa siellä oli sen verran, että ilman tyydyttävää
uimataitoa olisin varmaan saanut keuhkoihinkin liejua. Sain punnerrettua itseni
ylös ja olin varma, että olin keskellä painajaista. Olin mustassa liejussa
kaulaan saakka. Kengät, passipussi, housut, paita, alusvaatteet ja letti
mustanharmaassa kurassa. En kuulemma itse huutanut kovin kovaa, mutta
espanjalaisesta ja argentiinalaisesta lähti sitäkin kovempi ääni. ”Hey men,
stop peeing, this girl needs help!”. Kerroin heille että olen jo päässyt ylös,
tarvitsisin vaan puhtaat vaatteet.
Sitten alkoi rumba, joka viivästytti bussin
aikataulua (jos aikataulua ylipäätänsäkään olikaan) noin kymmenellä minuutilla.
Muut travellerit uhrasivat vesipulloja ja savetteja, luotto matkatoverit
kaivoivat puhtaat vaatteet ja paikallinen poika pidätteli bussia. Yhteistyö on
poikaa. Selvisin yhdellä pienellä ja yhdellä hieman isommalla pintanaarmulla sekä
muutamalla mustelmalla. Suihkuun pääsin vuorokauden kuluttua tapahtuneesta.
Kaikki hyvin siis.
 |
| Punkalovin eestä maisemaa. |
Sitten mukavampiin aiheisiin. Cat Ban saari,
maagisen hieno paikka. Vuoria, merta, ei meteliä, bungalowi,
sauna ja täälläkin mukavia ihmisiä. Viihdyimme siellä melkein liian hyvin.
Aurinko näyttäytyi yhtenä päivänä hetken ja muuten on ollut pilvistä.
 |
| Kämppä |
 |
| Temppuilevat teinit. |
Cat Balla asuimme bungalowissa, ajoimme
(viritetyillä) skoottereilla vuoristoteitä, potkimme palloa paikallisten
jannujen kanssa, vierailimme Vietnamin sodan aikaisessa luolasairaalassa,
saunoimme, uimme meressä, meloimme kumikajakeilla, käppäilimme
kansallispuistossa sekä kiipesimme korkean kukkulan päälle ihailemaan maisemia.
Kolmantena päivänä lähdimme kahdeksan tunnin mittaiselle risteilylle ihailemaan
Ha Longin kuuluisia saaria. Risteilyyn kuului saarten kattelemisen ja lounaan
lisäksi vierailu apinasaarella (näimme kaksi apinaa), melominen, vierailu
tippukiviluolassa ja kelluvassa kylässä sekä uiminen. Tällä reissulla
pikkumiinuksena se, että Oskari otti yhteen meduusan kanssa, mutta sekin saatiin
parannettua paikallisilla rohdoilla alle puolessa tunnissa ja minä hakkasin
päätäni kallioon tippukiviluolassa. Kivi on täälläkin aika kovaa... Kuvat saa
kertoa loput. J
 |
| Aina vauhdin ylitettyä huimat 70 km/h Eliaksen lippalakkikypärä valahti takaraivolle. |
 |
| Vietnamin sodan aikaisesta luolasairaalasta. Liekö haavat parantunu moisessa kuumankosteassa ilmanalassa, mietti ensihoitaja Osku. |
 |
| Fillarilla voi kuskata ihan mitä vaan! |
 |
| Cat Ban kansallispuistossa |
 |
| Paikalliset lapsoset on aika veijareita. Jaksoi posettaa vaikka kuinka. |
 |
| Odoteltiin ruokaa paikallisessa ravintolassa, niin tämä miekkonen tuli ja tarjosi Oskulle ihan ilmaisen hierontakäsittelyn. |
 |
| Paikallinen minikokoinen break dancer |
 |
| Osku rantautumassa risteilyllä Ha Longin lahdella. Paikalliset turvallisuussäädökset eivät turhan paljon rajoita elämää. |
 |
| Kattis miettimässä. Kiipeiltiin Apinoiden saaren huipulle ja maisemat oli hienot. Sen sijaan apinoita ei montaa näkynyt... |
 |
Selehvie Ha Longin risteilyllä
|
 |
| Melomaankin päästiin... |
 |
| ... ja uimaan. Muut puistelivat päätään, kun suomalaiset ja britit kävivät polskimassa ja kehtasivat väittää vettä lämpimäksi. Brititkin puisteli päätään, kun Elias kehuskeli käyneensä paria viikkoa aiemmin uimassa Suomessa - sen jälkeen, kun oli ensin rikkonut jään järvestä. |
 |
| Kelluva kala-, äyriäis-, simpukka- ja vesikäärmefarmi. |
-Linnea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti