Never look, just eat!

Oskari lankuttaa Hongkongin lentoasemalla

Kaaos.

Ehkä se on osuvin sana kuvaamaan tämän reissun ensimmäistä kohdetta. Eilisiltainen saapuminen Hanoin lentoasemalle toi heti mieleen, että nyt tultiin johonkin ihan erilaiseen maahan. Kaikki oli jotenkin niin - kommunistista? Lentokenttävirkailijoilla oli kaikilla uniformut, vaatimattomimmankin virkailijan epoleteissa kiilteli metallitähdet. 

Bongattuamme "Koistmen"-kylttiä heiluttavan pienen miehen hypättiin taksiin. Tunnin matka Hanoin keskikaupungille oli itsessään eräänlainen elämys.  Oskarin pulssi pääsi muutaman kerran kohoamaan, kun pieni mies pujotteli naama peruslukemilla skoottereiden, rekkojen, autojen ja varsin itsetuhoisten oloisten jalankulkijoiden välistä. Ei olisi uskonut, että perille päästään tappamatta ketään. Skoottereita saattoi tulla mistä tahansa pusikosta, usein kokonainen perhe oli saman skoban kyydissä. Ei ollut niin justiinsa, ajetaanko omaa vai vastaantulijoiden kaistaa - kaistaviivat olivat lähinnä suuntaa-antavia. Taksistakin oli turvavyöt poistettu, ilmeisesti tarpeettomina.

Vanhan Hanoin kadulta

Hotelli osoittautui varsin päteväksi, ja hetki kun oltiin puhallettu, niin lähdettiin tutkimaan lähialuetta. Ihmisiä oli valtavasti, lähinnä paikallisia, jonkin verran myös länkkäreitä. Nälkä alkoi jo olla, ja istahdettiin sopivan näköiseen katuruokalaan pikkuisille muovituoleille. Makuelämykset olivat vähintäänkin mielenkiintoisia, niinkuin osattiin kyllä odottaakin - Vietnamissa ei turhaan kursailla, vaan ihan kaikkea syödään. Erilaisten lintujen lisäksi rotta, koira ja käärmeet kuuluu vakiomättöihin. Kaikki meni kyllä alas, vaikka kevätrullan kanssa oli vähän kakistelemista paperimasien kääreen (kuuluiko sitä edes syödä?) ja tunnistamattoman lihan vuoksi (lieneekö ollut kissan koipea vai mitä?) vuoksi. Vieruspöydässä istuskellut hyväntuulinen länsimaalainen kaveri antoi kullanarvoisen neuvon: "Never look. Just eat."